Otsikkona päiväni tiivistettynä. Olen nähnyt ihmisiä, saanut hieman edistyttyä opiskelujen kanssa, soittanut kotiin, pitänyt itseni jokseenkin kurissa syömisten kanssa. Toki tiedän, että 'uuden elämän' aloitukseen kuuluu hyvinkin oleellisesti se, että ensimmäiset päivät kuluvat hyvin usein helpohkosti - muutaman päivän kuluttua motivaatio on hukassa ja käsi hyvin helposti kielletyssä. Mutta ehkä, ehkä tämä on se hetki. Ehken enää joudu tuon vihollisruoan kynsiin. Tai ehkä viikon päästä nauran tälle tekstille, kuinka saatoinkaan olla niin naiivi - uskoa että mikään koskaan muuttuisi.
En tule koskaan elämään täysin makeatonta elämää, tai kärvistelemään päiviä läpi muutamalla haarukallisella ruokaa. Toisin sanoen on turha kuvitella, että nämä varavarastoni tulisivat haihtumaan savuna ilmaan valon nopeudella. Totta puhuakseni en ole koskaan elänyt minimaalisilla kalorimäärillä; en edes pari-kolme vuotta sitten. Lauantai-ilta on aina meinannut minulle suklaata, ja niin se tulee tästedeskin olemaan. En usko koskaan olleeni anorektikko, en koskaan ole ollut bulimikko. Jotain häikkää minun ja ruoan välisessä suhteessa kuitenkin on, sitä ei käy kieltäminen. Ehkä tämän blogin avulla saan ajatuksia hieman selkiytettyä; viimeiset puolitoista vuotta ovat kuluneet enemmän tai vähemmän päänsisäisen taistelun torjumisessa tai sitä provosoidessa.
Syömiset & liikunnat:
* jogurtti, banaani, omena
* omena, pieni latte
* juustopastaa, kolme varrasruutua kevytlevitteellä, kirsikkaluumutomaatteja ja kurkkua, omena
* riisivanukas, viisi myslipatukkaa
- cross-trainer 60+5 minuuttia + hyötykävelyä viitisen kilometriä
No comments:
Post a Comment