Elämässä on sattunut ja tapahtunut järjetön määrä asioita viimeisen parin kuukauden aikana. Yksi kuitenkin on ja pysyy: syömistaidottomuuteni tuntuu tulleen jäädäkseen. Mietin josko sitä taas huomisesta alkaen aloittaisi puhtaalta pöydältä. Tämä päivän aiheuttama morkkis ajaisi kovasti nälkäkuurille, vaikka en nyt sinänsä ole tuhansia ylimääräisiä kaloreita vedellytkään. Liikuttuakin on tullut, periaatteessa koko päivä töissä jaloillaan ja kävellen plus työmatkat käppäillen plus juoksulenkki illalla. Kaipa päänsisäiset asiat eivät ihan ykskaks vain päätä lähteä poispoikkeen.
Edelleenkin ällötyn omasta kehostani. Edelleenkin jokin defenssimekanismi estää minua astumasta vaa'alle koska tiedän lukemien olevan tähtitieteelliset. Edelleenkin tunnen jonkinlaista välinpitämättömyyttä omasta kehostani vaikka samanaikasesti häpeän itseäni suunnattomasti. Nyt kuitenkin horisontissa siintää kimmoke, jonka vuoksi voisin palata tutun turvalliseen kontrollointikierteeseen. Kysymys on vain siitä, voiko tuota kierrettä pakolla ajaa päänsä sisään - viime kerralla se kehkeytyi lähestulkoon itsestään ja lumipallomaisesti jatkoi kasvamistaan kunnes löysin itseni sairaalasta ja kaiken maailman testeistä. Sinne saakka en tähtää, vaikka tällä hetkellä tekisin siitä vartalosta mitä vain.
Pistetäänpä tämänpäiväisiä syömisiä julkisesti näytille, ehkä niin voisin iskostaa päähäni ettei näin voi jatkua.
* jogurttia ja muroja, juustoa, kolme Dominoa, yksi keksi, kolme riviä Marabou-suklaata, muutama viinirypäle
* pullaa ja puolikas vesirinkeli
* hedelmäriisi ja hilloa, juustoa, muutama kalkkunaleikesiivu
.. -> missä lämpimät ruoat, missä hedelmät ja kasvikset? Huomenna skarppaan kyllä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment