ja kauniimpaa

Jotenkin kummassa päädyn useimmiten purkamaan tuntojani tänne ainoastaan niinä hetkinä, kun on joko aivan järjetön angsti päällä tai sitten jokin elämää suurempi valaistus. Tällä hetkellä mieltäni pitää vallassaan jälkimmäinen, ja se tuntuu aivan pirun hyvältä. Mistä moinen johtuu, syyt ovat melkoisen selvät. Seuraavassa ne summittaisessa järjestyksessä, mikä lienee tärkein ja painavin riippuu aivan ajasta ja paikasta.
* Kurkustani on viime päivien aikana mennyt alas ravintoa kohtuudella. Olen ylpeä itsestäni, mutta samalla tiedän, että näin sen ei pitäisi olla - ruoan ei pitäisi määritellä henkistä olotilaani, syömisen pitäisi olla normaali toiminto. Iloitsen kuitenkin hurjasti siitä, että en ole tuntenut minkäänlaista himoa ahmia, olen pystynyt nauttimaan keksejä kaksi eikä yhtään enempää.
* Paras ystäväni, henkireikäni, on palannut kotiin ainakin muutamaksi hassuksi viikoksi. Hän on ainoa laatuaan, aivan erityinen yksilö. Voimme olla erossa kuukausia toisensa perään, mutta mikään ei ole muuttunut sinä hetkenä kun tapaamme taas. Meillä molemmilla on omat elämämme eri maissa, mutta silti pidämme päivittäin yhteyttä. Ilman häntä olisin keskeneräinen.
* Takana on vapaapäivä, joka piti sisällään vierailun miellyttävän vierailun kahvilassa ja elokuvissa. Tunnen pientä häpeää myöntäessäni, että uusin Harry Potter oli varsin nautittava kokemus; lukuun ottamatta ajoittaista teiniyden kanssaoloa. Sain myöskin aloiteltua huoneeni siivouksen. Hassua, kuinka spirituaaliselta vanhasta, tarpeettomasta tavarasta luopuminen voi tuntua. Aivan kuin olisin puhdistanut samalla mieltäni.

Youtubetan Scandinavian Music Groupin Tällaisena kesäyöna, aivan käsittämättömän kaunis kappale. Voisin pian edetä punkan puolelle tuijottamaan Heroesin neljättä tuotantokautta tai lukemaan ruotsinkielistä dekkariani. Jo Nesbon Snömannen on sanoinkuvailematon, vaikken tavallisesti tuon tyylilajin kirjallisuudesta kovin välitäkään.