Muutama päivä on sujunut varsin kivuttomasti, ja ilokseni voin todeta että järjellisen (ja uskaltaisiko jopa sanoa terveellisen!) ruokarytmin noudattaminen ei ole koitunut ylitsepääsemättömän suureksi esteeksi. Näinä hetkinä sitä miettii, mikä pääkopassa onkaan vinksallaan - se kuuluisa Kontrollissa Pysyvä Elämähän ei vaadi edes vuorenkokoisia ponnistuksia!
Tänään sain nauttia oikein miellyttävästä vapaapäivästä aina iltayhdeksään saakka (itkunsekainen puhelu ystävältäni sai pasmat jokseenkin heittämään kärrynpyörää); harrastin liikuntaa pariin otteeseen, urakoin oman puskani pihan viinimarjoista, sekä - kyllä, minä - kokkasin oikein maistuvan tulista wokkia. Sukuvelvoitteitakin tuli hoideltua ihan olan takaa, kun veli tuli pyörähtämään ja käytiin hänen kanssaan mummolassa. Tuosta ruoasta on ehdottomasti vielä syvemmin avauduttava: kanaa, vihannessekoitus, ananasta, chili- ja soijakastiketta sekä nuudeleita. Ei vaadi gourmet-taitoja, ei vie paljoa aikaa, eikä rasita rahavarastojakaan aivan ylettömästi - siinäpä siis puuron syrjäyttäjä ensi vuodelle! ..todennäköisesti tuo olisi myös ravitsemuksellisesti huomattavasti suositeltavampi vaihtoehto, eikä minun tarvitsisi hipsiä alakerran kioskille ostamaan keksejä ja suklaata pieneksi iltapalaksi kun iltaruokani oli niin minimalistinen kröhöm (sivuhuomautuksena todettakoon helpottuneesti että muutan kimpsuni ja kampsuni ensi vuodeksi paikkaan, jonka välittömässä läheisyydessä ei luojankiitos ole kioskeja).
Lieneeköhän perää sillä väitteellä, että aivot todella toimivat tehokkaammin, jos et kärsi sokeriyliannostuksesta? Taidan olla moisesta living proof tällä hetkellä. Olo on lähestulkoon übermensch. Tai ehkä oma osansa on myös sillä, että tunnen oloni huomattavan vapautuneeksi kun minua on kahdella vapaapäivällä siunattu. Harmi vain, että jälkimmäinen niistä lähenee juuri uhkaavasti loppuaan. Eilinenkin oli varsin mukava; aamusta pyrähdin kaupungissa kuluttamassa varojani muun muassa kahteen pariin urheiluliivejä (tein mahtavan löydön Lindexin urkkarintsikkaosastolta, testattu on!), muistitikkusanakirjaan sekä Sinuhe egyptiläisen saksannokseen. Iltapäivän kulutin venkslaamalla uutukaista kannettavaani, illalla rynnistin innosta hihkuen pitkälle juoksulenkille. Yhden käden sormet eivät riitä laskemaan mättömahdollisuusksia, jotka j-ä-t-i-n k-ä-y-t-t-ä-m-ä-t-t-ä!
Olen pessimistisen optimistinen ja toivon ja rukoilen tämän olon jatkuvan kauan hamaan tulevaisuuteen saakka. ..tosiasiahan on, että se jatkuu aivan niin kauan kuin maltan olla lankeamatta kiusaukseen ja päästää itseni irti pahasta, joka myös kontrollin häviämisenä tunnetaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment