heräsin

On se vaan hassua, miten sykleittäin elämä kulkee. Ja, edellisestä jatkaen, miten syklien kiertokulku riippuu hyvin pitkälti syömäni ruoan määrästä, laadusta ja siitä, miten tunnen hallinneeni itseäni syömishetkellä. Harmittaa, turhauttaa. Miksi tallaan tätä samaa polkua eestaas yhä uudestaan ja uudestaan, miksi olen kyllästynyt siihen, mutta samanaikaisesti kykenemätön tekemään mitään radikaalia siitä poistumiseksi? Ehkä loppujen lopuksi koen jotenkin kieroutuneella tavalla hallitsevani itseäni: angstikauden jälkeen tulee jälleen parempi kausi jolloin tunnen lähestulkoon leijuvani, olevani voittamaton, elämä on ihanaa. Sen jälkeen onkin aika palata maanpinnalle - mielellään vähän sen alapuolelle, pohjamutiin; kaikki tämä vain sen vuoksi, että voisi taas ponnistaa ylemmäs, kun on riittävästi siellä paskassa rypenyt. Kehostani puuttuu kuukautissykli joten miksipä sitä ei jollain toisella syklillä korvaisi.

Tänään oli hyvä päivä. Vihdoin, vajaan viikon angstauksen jälkeen. Sosiaalisuus auttaa, niin uskomattomalta kuin se siellä alamaissa tuntuukin. Ulos meneminen auttaa. Iltojen viettäminen muualla kuin omassa huoneessa ja pöytälaatikon läheisyydessä auttaa. Kyllä tämä tästä taas. Mainitaan nyt vielä, että hiilihydraattipöhöstä eroon pääseminen on erittäin miellyttävää.